Koiran kipu ja sen tunnistaminen

Koiran kipu on usein vaikea havaita

Koiran kipu ja sen tunnistaminen on monesta syystä hankalaa eikä vähiten siksi, että eläin pyrkii peittämään sen. Koira on saaliseläin siinä missä moni muukin ja saaliseläimen selviytymiseen kuuluu se, ettei loukkaantumista tai kipua näytetä, vaan se peitetään. Heikko on altis joutumaan saaliksi. Siksi aina, kun koira käyttäytyy poikkeavasti, pitäisi miettiä myös kivun mahdollisuutta.

Kipua ei myöskään voi poissulkea pelkällä eläimen yleistutkimuksella, vaan mukana tutkimuksessa pitäisi olla kipulääkekuureja, mikäli kipua on syytä epäillä. Ja erityyppiseen kipuun tarvitaan erilaisia kipulääkkeitä.

Mistä apua koiran kivun tunnistamiseen?

Onneksi erilaisia mittareita on kehitetty ja yksi niistä on unen laatu. Unen laadun mittaamista käytetään jo tällä hetkellä apuna, kun pyritään mittaamaan, miten tulehduskipulääkkeen aloittaminen on hyödyttänyt nivelrikkopotilasta. Myös sitä tutkitaan, miten pitkään jatkunut kipu vaikuttaa eläimen oppimiseen, muistiin ja ongelmanratkaisuun ja muuttuuko tilanne, kun eläin saa kipulääkitystä.

Myös eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen perehtymisestä on koiran omistajalle apua kivun havaitsemisessa. Esimerkiksi itsensä hoivaaminen ei kuulu koiran lajityypilliseen käyttäytymisen vaan on merkki siitä, että koiralla on kipua.

Entä voisiko eläinten kouluttamista ja oppimista käyttää kivun tunnistamisessa ja hoitamisessa hyödyksi? On pohdittu voisiko koiran tai hevosen opettaa kertomaan, mihin koskee. Ann-Helena kertoi luennolla, että hänellä on kipupotilas, hevonen, joka osaa itse pyytää itselleen kipulääkkeen. Kyseessä oleva hevonen ei tarvitse lääkitystä aina, mutta tarvitessaan osaa sitä pyytää. Puhutaan omaehtoisesta kipulääkityksestä, joka lähtee eläimen omasta tarpeesta.

“Mahdollisesti kyse on silmätulehduksesta. Aloitetaan hoitaminen tipoilla ja mikäli tilanne pahenee tai pysyy ennallaan, niin olethan uudestaan yhteydessä”.

Olen vienyt noin vuoden ikäisen koirani eläinlääkärille, koska koiran käytös on muuttunut. Ainoa ulkoinen näkyvä asia ovat jatkuvasti hieman punaiset silmät. Koiralle tehdään perustarkastus ja lopputulemana päädytään mahdolliseen silmätulehdukseen. Saan koiralle tipat.  Silmissä tosin ei näy mitään tulehdukseen viittaavaa, silmät eivät myöskään rähmi eikä koira arista silmiään. On vain silmien punertava väri.

“Selän ja niskan palpaatio normaalit, sallii hyvin normaalit joustot ja niskan liikkeet”.  Olen vienyt alle puolivuotiaan koirani päivystykseen rajun autoon törmäämisen jälkeen. Päivystys sekä muutamaa päivää myöhemmin toisella klinikalla koiran tutkineet eläinlääkärit eivät nähneet tarvetta kuvaamiselle tai kipulääkitykselle.

Jälkimmäinen tapaus: koiran käytös muuttui myöhemmin ja lopulta, melkein vuoden kuluttua tapahtuneesta kuvautin koiran: ”C6/C7 oikea facettinivelhypertrophia, todennäköisesti vanha murtuma, sekä hyvin lievä selkäydinkompressio dorsolateraalipuolelta”.

Ensimmäisestä tapauksesta on jo yli kuusi vuotta, mutta muistan tämän käynnin kuin eilisen. Ei siksi, että tapaus itsessään olisi ollut kovin dramaattinen vaan siksi, että kumpikaan meistä, eläinlääkäri tai minä, emme osanneet epäillä kivun mahdollisuutta. Myöhemmin opin, että silmien punaisuus voi olla stressireaktio. Minulla oli nyt kotona ensimmäinen kipukoira.  Kipu näkyi erityisesti silloin, kun koiran olisi pitänyt levätä. Rauhoittuminen oli haastavaa ja koirani ”hoiti” itseään paljon, nuoli ja järsi etenkin iltaisin. Kosketuksesta se ei juuri pitänyt ja myöhemmin elämässä se usein vetäytyi esimerkiksi sänkyjen alle.

Toisesta tapauksesta, törmäyksestä autoon, on nyt reilu vuosi. Tämän muistan hyvin tilanteen herättämän voimakkaan tunnereaktion takia. Miten hihna pääsi kädestäni irti ja mahdollisti sen, että koira hyppäsi auton eteen? Ja miksi en vaatinut koiran kuvaamista ja kipulääkitystä, kun minun pitäisi tietää paremmin?

Kipu vaikuttaa kaikkeen koiran elämässä

Mihin pitkään jatkuva kipu vaikuttaa? On helpompaa luetella, mihin se ei vaikuta. Pitkään jatkuva kipu on kuin taakka, joka koiran on kannettava mukanaan koko ajan. Kipuun vaikuttaa ja kipu vaikuttaa koiran oppimiseen, muistiin ja ongelmanratkaisuun, uneen, sosiaalisiin suhteisiin, hidastaa koiran paranemista erilaisissa sairauksissa ja jopa nopeuttaa sairauksien etenemistä sekä vaikuttaa koiran tunnetiloihin ja kykyyn vastata erilaisiin haasteisiin.

Pitkään jatkuva kipu vaikuttaa siis ihan kaikkeen koiran elämässä. Kivun tuntemukset myös vaihtelevat, on helpompia jaksoja ja huonompia aikoja, jopa saman päivän sisällä. Pitkään jatkuva kipu myös herkistää kivun tuntemuksille.

Mitä nuorempi eläin on, sen haitallisempaa kipu sille on. Kipu häiritsee eläimen kasvua ja kehitystä, totesi Ann-Helena Hokkanen järjestämässään luennossa koiran pitkään jatkuvan kivun hoitamisesta. Ann-Helena on kipuun erikoistunut eläinlääketieteen tohtori, jonka kiinnostuksen kohteena on nimenomaan eläinten kipu ja sen hoitaminen.

Kipu on taakka, jota eläin kantaa mukanaan

Hokkanen sanoittaa kivun mielestäni hyvin kuin taakaksi eläimelle, kuormaksi, jota pitkään jatkuvan kivun kanssa elävä eläin kantaa jatkuvasti mukanaan. Aivan kuten pitkään jatkuvan kivun kanssa elävä ihminenkin. Ja aivan kuten ihminen niin Hokkasen kokemuksen mukaan myös eläin vaatii itseltään, että elämästä on silti selvittävä.

Ja tässä on eläimen kanssa elävien ihmisten paikka auttaa eläintä. Jos hyppäämisestä on tullut vaikeaa tehdään ramppeja, jos liukkaalla lattialla kävelemisestä on tullut hankalaa hankitaan mattoja ja niin edelleen. Ja jos eläin on ennen kilpaillut tai tehnyt töitä ja kilpaileminen tai työteko jää kipujen takia tulisi elämään hankkia muuta sisältöä. Kivun hoitaminen on siis paljon muutakin kuin lääkkeitä, fysioterapiaa tai muita suoranaisia hoitomuotoja.

Aina ei satu yhtä paljon

Hokkanen toteaa, että kivun arviointiin tarvitaan vielä paljon lisää tutkimustietoa käytännön työn tueksi. Mutta kun tiedetään, mihin kaikkiin osa-alueisiin kipu vaikuttaa, niin niitä voidaan joka tapauksessa arvioida ja katsoa muun muassa sitä, miten annettu kipulääkitys toimii tai tarvitaanko joissakin tilanteissa tehostettua kivun lievitystä.

Kivun kokemus voi siis vaihdella saman päivän aikana eri tilanteissa, mutta myös vuodenaikojen mukaan. Hokkanen sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi hermovaurioisten hevosten oireet usein pahenevat talvella ja kevättalvella, kun on kovia pakkasia ja lämpötilojen vaihteluita, ja sama vaikuttaa tapahtuvan myös pitkään jatkuvasta kivusta kärsivillä koirilla. Tieteellistä tutkimusta tästä ei vielä ole julkaistu, mutta tiedetään, että pitkään jatkunut kipu ja kivulle herkistyminen aiheuttavat kylmänsietokyvyn alenemista. Toisin sanoen kipupotilas kokee kylmän ilman epämiellyttävämpänä kuin terve eläin.

Mitä? Voiko ravitsemuskin aiheuttaa kipua?

Eläintenkouluttaja EAT Nina Laiho luennoi Koiran kivusta Perroscent.fi järjestämässä webinaarissa. Nina toi esille myös epäsopivan ravitsemuksen aiheuttamat kivut koirille, asia, jota ei välttämättä osata tunnistaa kovin hyvin. Huolestuttavaa on se, että Nina toteaa epäsopivan ruokavalion olevan yleinen kivun aiheuttaja koirilla.

Epäsopiva ruokavalio ei suinkaan aina tarkoita sisäelinongelmia. Ruuassa on yksinkertaisesti jotain, mikä ei sovi koiralle, ja tästä seuraa maha- ja suolistokipuja, mikä puolestaan näkyy käytöksen muuttumisena.  Epäsopivan ruokinnan ongelmista seuraava kipukäyttäytyminen on moninaista, kuten kipukäyttäytyminen yleensäkin. Se voi ilmetä kainaloiden ja vatsan raapimisena, kylkien järsimisenä, mahan nuolemisena, runsaana juomisena, kattoon tuijottamisena, vierasesineiden nielemisenä, ilmavaivoina ja monena muuna oireena.

Laiho myös muistuttaa, että koirilla ei ole niin sanottua nirsoutta. Jos koiralla on nälkä se syö. Mutta usein nämä ongelmat alkavat jo pentuna ja siitä saattaa seurata omistajalle se oletus, että hänellä nyt on tällainen nirso koirayksilö.

Jääkö kipu silti huomaamatta?

Tänä päivänä on jo todella paljon tietoa koiran kivusta, sen tunnistamisesta ja sen hoitamisesta, mutta tieto on vielä harvoissa käsissä eikä ole ”jalkautunut” tarpeeksi. Emme ole vielä lähelläkään tilannetta, jossa eläinten omistajat tietäisivät tarpeeksi siitä, miten eläin näyttää kipua tai mitä kivun tuntemus eläimessä aiheuttaa.

Keskustelin Perroscentin perustajan, eläintenkouluttaja Tiina Eskel-Mustosen kanssa siitä, mikä sai hänet järjestämään verkkoluentoja eläinten kivusta ja miten hän näkee aiheesta puhumisen  tärkeyden. Tiina kertoi luennon syntyneen tarpeesta kertoa tärkeästä aiheesta, johon on sekä omakohtainen että koulutusten kautta syntynyt kosketuspinta.

Huomaat, että sinulla on kipukoira kotona, sanoo Tiina. Koira ei ole muuttunut erakoksi tai aggressiiviseksi, vaan se on kipeä. Ja sitten, kun saat tarpeeksi informaatiota taustalle tajuat, että koira on ollut jo kauan kipeä.

Tiinan kokemus on, että ihmiset tunnistavat oman koiransa kipukäytöstä todella huonosti. Käytöstä sanoitetaan hassuilla käytöksillä eikä nähdä edes vaihtoehtona sitä, että koira saattaisi olla kipeä. ”Selkeästi osa kieltää kivun mahdollisuuden käytösongelmien taustatekijänä. Sanoisin, että varmaan noin puolet suhtautuu ajatukseen hyvin epäilevästi, kipua ei nähdä vaihtoehtona. Ja se toinen puoli ottaa asian vastaan, ja jää miettimään tätä mahdollisuutta”.

Tiina kokee, että kipukäytösten ymmärtäminen on tavallaan ollut se ”puuttuva palanen” myös eläintenkouluttajan työssä. ”Ongelmia pystyy tutkimaan muunkin kuin lajin kautta. Tietämys kivusta on muuttanut omaa toimintaa kouluttajana, saanut tarkkailemaan yhtäkkisiä muutoksia ja ylivilkkautta eri näkökulmasta”.

Kipu on yhteinen asia, samoin kuin hyvinvointi

Eläimillä on oikeus kivuttomaan elämään ja eläinten omistajilla on oikeus mielenrauhaan oman eläimensä hyvinvoinnin osalta. Tiedon ei tarvitse lisätä tuskaa, se voi myös lisätä kykyä havaita se, minkä eläimet meiltä niin hyvin piilottavat.

Ihmisen paras ystävä pystyy piilottamaan meiltä kovatkin kipunsa, mutta me emme pysty piilottamaan koiraltamme edes huonoa päiväämme. Tässä kohtaa on yhteistyön ja toimivan vuorovaikutuksen osalta siis vielä paljon tekemistä.

Mielentaito tarjoaa mukavaa, rentoa yhdessäoloa ja hauskaa tekemistä koirasi kanssa. Tutustu palveluihimme tai ota yhteyttä.